Sokerointikatastrofi

Olen totaalisen kyllästynyt sheivaamaan sääriäni. Etenkin näin kesällä kun sääret ovat näkyvissä enemmän homma on aivan liian työläs. Olenkin siis taas tarttunut vanhaan ystävääni epilaattoriin ja karvat ovat pysyneet poissa pidempään. Epiloinnissa on vain se ikävä puoli, että sisäänkasvaneiden karvojen määrä on valtava ja lisäksi karvatupet tulehtuvat ja punoittavat todella herkästi. Niinpä päätin oikeastaan hetken mielijohteesta kokeilla paljon kehuttua sokerointia jalkakarvojeni taltuttamiseen. Päätin olla budjettinainen ja keittää sokerilitkun itse. Katselin youtubesta parit tutorialit ja aloin hommiin.

Litkuni sisälsi 2dl sokeria, 1/4dl vettä ja 1/4 dl sitruunamehua. Tämmöisellä yhdistelmällä monet olivat tuntuneet saavan siloista jälkeä aikaan. Varsin yksinkertainen resepti siis. 

Kaadoin tavaran pannulle ja aloin keittelemään sitä vitosella.

Seosta  tuli siis keittää niin kauan kun se muuttuu kullanruskeaksi. Tämä tapahtui noin kymmenessä minuutissa.

Kaadoin sokerilitkun muovirasiaan ja laitoin rasian altaaseen kylmäänveteen jäähtymään. Tähän mennessä vaikutti ihan lupaavalle ja tuotos oli juuri sen näköistä mitä youtube-ekspertitkin olivat saaneet aikaiseksi.

Noin puolen tunnin kuluttua sokerimössö oli jäähtynyt ja oli aika alkaa antamaan karvoille kyytiä. Sokeiseos vaikutti käyttäytyvän ihan hyvin. Se ei ollut kovettunut liian kovaksi, mutta oli kuitenkin selkeästi jähmeää. Olin kuullut, että sokeri piti levittää vastakarvaan ja kiskaista näpsäkällä ranneliikkeellä myötäkarvaan. Näin siis tein. Karvoja kyllä jäikin sokeriin, mutta vähintään yhtä paljon niitä vaikutti jäävän myös sääreen. Jatkoin kuitenkin katvankitkemisharjoituksia siinä toivossa, että kyse olisi vain tekniikanpuutteesta. Sitten se tapahtui. Sokerimälli ikäänkuin katkesi ja lennähti kädestäni. Karvalankamatolle. Kuten arvata saattaa sokeritöhkä jumahti mattoon kiinni välittömästi. Mattoon siis jäi purukumin ja hattarin risteymää muistuttava läntti, jota en saanut kaikesta hankaamisesta ja kiskomisesta huolimatta irti. Ainoa ratkaisu olisi varmaankin leikata töhkässä olevat hapsut.

Lähtiessäni pelastamaan mattoa olin laittanut lopun sokerin puiselle yöpöydälle. Kappas vaan, mössöhän oli tietenkin jumahtanut myös pöydän pintaan. Sen sain onneksi kuitenkin pelastettua lämpimällä vedellä ja sisukkaalla hinkkaamisella.

Noh? Vieläkö sokeroin ja tuliko sääristä siloiset? Sanotaanko näin, että aion tänään taas tarttua epilaattoriin...


Oletko sinä kokeillut kotisokerointia? Millaisin tuloksin?


Rakkaudella,

Neilikki