torstai 24. syyskuuta 2015

Aikuisuuden aallokossa



Olen viimeaikoina pohdiskellut jonkun verran omaa elämänkulkuani ja aikuisuuteen siirtymistä. On selvää, että elämässä on nyt ja lähitulevaisuudessa meneillään sellaisia tapahtumia, jotka eittämättä kuuluvat aikuisuuteen. Suunnittelenhan häitäni, ja olen parin vuoden sisällä muuttumassa neiti-ihmisestä vaimoksi. Eräässä postauksessa mainitsinkin haaveilevani lapsesta, ja toiveissa olisi, että parin vuoden päästä myös tuolle rintamalle kuuluisi jotain uutta. Myös valmistuminen ja ammattiin siirtyminen ovat pian ajankohtaisia.

Aikuisuuteen siirtyminen on prosessi, joka ei todellakaan tapahdu hetkessä. Tuntuu, että vastahan olin se äidin ja isän pikkutyttönen, ja nyt olenkin nuori nainen omassa elämässäni. On tehtävä valintoja ja päätöksiä. Sellaisiakin, jotka tulevat vaikuttamaan koko loppuelämääni. Koen, että aikuisuuteen siirtyminen vaatii tietynlaista identiteetin uudelleenrakentamista. Lähiaikoina olen työstänyt tätä rakennusprosessia paljon. Olen totuttanut itseäni ajatukseen siitä, että minun ei enää kuulu seurata kaikessa vanhempieni mielipiteitä ja odotuksia. Kilttinä tyttönä tämä on ollut minulle vaikeaa, enkä ole vielä saavuttanutkaan täydellistä itsenäisyyttä tässä asiassa.

Lisäksi muutokset parisuhderintamalla ovat olleet todellisia itsetutkiskelun ja identiteetin rakentamisen paikkoja. Kolme vuotta sitten olin parisuhdeasioissa melko kokematon sinkku, ja nyt suunnittelen häitäni! Onhan tässä vissiin tapahtunut aika paljon. Vaikka olen onnellinen elämässäni tapahtuneista muutoksista ja elämän etenemisestä, on sinkkutytöstä avovaimoksi ja kihlatuksi muutuminen vaatinut hieman pureskelua. Lisäksi parisuhde on opettanut minusta itsestäni asioita, joita en ole aiemmin edes tiedostanut. Käsitys itsestä on siis väistämättä erilainen kun tuolloin kolme vuotta takaperin.

Missään nimessä on koe olevani valmis aikuinen. Olen kuitenkin siirtymässä räpiköimään aikuisuuden allokkoon omalla tavallani ja oman osaamiseni puitteissa. Oikeastaan koen kuitenkin olevani tietyllä tavalla valmiimpi aikuisuuteen kun monet ikätoverini. Monelle kakskytplussalle yliopisto-opiskelijalle elämä on kuitenkin vielä pitkälti pikkutunneille biletystä vailla huolta huomisesta. Itse olen suurelta osin hurvitteluni hurvitellut ja koen olevani valmis ottamaan seuraavia askeleita. Minulta on usein kysytty miksi ihmeessä haluan valmistua nopeasti ja minne meillä kihlattuni kanssa on kiire. Jaa-a, ehkä tämä on vain meidän pala kakkua, ja meidän on haukattava se, jos ja kun siltä tuntuu.


Rakkaudella,

Neilikki

maanantai 21. syyskuuta 2015

Hääkuntoon kesäksi 2017?


Rantakuntoonhan tässä on jo useampana vuonna tavoiteltukin ilman mitään kovin merkittäviä tuloksia. Olisikohan hääkuntoon pääseminen käänteentekevä motivaattori upea fitnesskropan hankkimiseen? Moni nainen asettaa hääpäivälle valtavia paineita ja vaatimuksia ulkonäkönsä suhteen. Huolellisesti valitut mekko, meikki ja kampaus eivät riitä. Sen vartalonkin pitäisi olla niin perhanan tikissä. 

En pidä itseäni varsinaisesti lihavana, mutta hyvin kropasta voisin muutaman kilon, tai vaikka kymmenenkin tiputtaa. Nyt kun häihin on vielä hyvin aikaa, ehtisin tekemään vartalolleni paljonkin. Voisin aloittaa superdieetin (Jutta tarjoaa muuten erikseen myös morsiandieettiä), hankkia personal trainerin tai ihan vaan systemaattisesti vaihtaa hampparin heraproteiiniin. Kysymys kuuluukin, mitä todella olen valmis tekemään, ja mitä omalta ulkonäöltäni tahdon.

En tahdo olla itselleni liian ankara tai alkaa elämään vedellä ja omenilla. Muutaman epäonnistuneen laiharin jälkeen tiedän jo, että nuo eivät ole ne keinot, joilla meikälikka pääsee tavoitteisiinsa. Sen sijaan olen nyt vajaan parin kuukauden ajan pyrkinyt kiinnittämään huomiota ruokarytmiini. Pyrin syömään viisi (tai edes neljä) kertaa päivässä maltillisen kokoisia annoksia terveellisistä raaka-aineista. Myös veden juontia olen pyrkinyt lisäämään. Ja hups, napostelu ja herkkuhimo ovatkin vähentyneet. Ja huomaamatta puntarikin näyttää noin 3,5kg vähemmän kuin elokuun alussa. Ei vielä mitään merkittävää, mutta jotain kuitenkin. Parasta tässä on se, että en koe olevani dieetillä. Olen kuin huomaamattani tehnyt pienen ruokailutottumusremontin, joka sallii myös herkuttelun kohtuuden rajoissa.

Myös liikuntaa olen yrittänyt harrastaa edes jonkin verran. Sali on se mun juttu. Välillä tulee käytyä myös ryhmäliikuntatunneilla. Nyt olen ollut flunssan takia puolitoistaviikkoa poissa salilta, mutta ehkäpä tänään rohkenisin taas palata raudan äärelle.

Kaiken kaikkiaan suhtautumiseni hääkuntoon on tällä herkellä se, että katsotaan miten käy. Jatkan nykyisiä ruokailu- ja liikuntatottumuksiani, ja jos laihdun niin kiva, jos en niin ei sekään mikään maailmaloppu ole. Voi toki olla että hääpukuostosten lähentyessä mieli muuttuu, mutta nyt on hyvä näin.


Mites muut morsiamet valmistautuu "hääkuntoon"?


Ehkä tänään pitäisi pukea taas treenikamat päälle..

Rakkaudella,

Neilikki

perjantai 18. syyskuuta 2015

Sen suuren urakan aloitus



Kuten ensimmäisessä postauksessa mainitsin, olemme tosiaan kihlattuni kanssa menossa naimisiin kesällä 2017. Joojoo, onhan tuohon aikaa. Niin onkin. Mutta paljon on myös suunnittelemista, tekemistä ja toteuttamista ennen kuin tuo jokaisen parin unelmapäivä on käsillä.

Mehän emme tosiaan ole vielä kovin montaa tikkua laittaneet ristiin naimisiin menon eteen. Ei ole juhlapaikkaa, sen enempää kuin kirkkoakaan varattuna. (Joko on kiire?!) Ei teemavärejä päätettynä eikä budjettia laskettuna . Ainoa mitä olemme tehneet on tulevien kaasojen ja bestmanien valaiseminen tulevasta pestistä sekä kirjastosta raahattu pino häälehtiä. 

Ja mitä tulee noihin häälehtiin, niin olisin hyvin voinut säästää itseni enemmiltä hartiavaivoilta ja jättää lehdet kirjaston hyllylle. Onneksi en sentään mennyt ostamaan moisia opuksia. Lehdet panostavat selvästi kuvaan mahtipontisista häistä, jonne kutsutaan vähintään kaikki oman paikkakunnan asukkaat ja rahasta ei säästellä. On jos jonkinmoista teemajuhlaa ja kymppitonnin sormuksia toinen toisensa perään. Lisäksi suurena pointtina häälehdillä tuntuu olevan mainostaa eri puku- ja kultasepänliikkeitä. Varsinaista ideapaljoutta nuo eivät kuitenkaan "ihan tavallisia" häitä kohtuullisella budjetilla järjestävälle tuoneet.

Luulen, että häälehtien sijaan aioin hakea inspiraatiota esimerkiksi muista hääblogeista ja netistä ylipäätään. Lisäksi esimerkiksi kaasot saavat luonnollisesti jakaa ideapankkiaan kanssamme. Tärkeintä on kuitenkin, että häät tulevat olemaan meidänlaisemme; ei liikoja krumeluureja vaan mielummin rentoutta ja panostusta tiettyihin, meille tärkeisiin yksityiskohtiin.







Rakkaudella,

Neilikki



torstai 17. syyskuuta 2015

Alku

Tästä lähtee... Oman blogin perustaminen on ollut mielessä jo pidemmän aikaa, mutta tänään into omasta blogista kasvoi niin suureksi, että päätiin toteuttaa aikeeni!

Blogin nimen keksiminen osoittautui yllättävän hankalaksi. Ajattelen tämän nimen jollain tapaa kuvaavan tämänhetkistä elämäntilannettani. Olen nuori opiskelija, jolla on kaikki mahdollisuudet elämässään avoinna. Lisäksi olen kesän 2017 morsian, joten bloginimeni kuvaa myös minun ja kihlattuni yhteistä tulevaisuutta ja sen mahdollisuuksia. Kekselijäimmät lieneevät hoksanneet myös, että nimi viittaa jo "edesmenneen" Stella-yhtyeen erääseen biisiin. Stella on minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeä, ja koen kyseisen kappaleen sanojen sopivan hyvin myös omaan päänsisäiseen maailmaani.

Se, mitä blogi tulee pitämään sisällään on minulle itsellenikin vielä auki. Luulen, että ainakin tulevaisuudessa tulen käsittelemään häitämme ja niiden järjestämiseen liittyviä ajatuksia. Olen tuleva kasvatusalan ammattilainen ja olen paljon tekemisissä lasten kanssa, joten uskon, että tulen sivuamaan myös lapsiin liittyviä teemoja. Saattaapa sekaan mahtua myös muoti- ja kosmetiikka-aiheisia päivityksiä.

Ensisijaisesti blogi on perustettu minulle itselleni ajatusten keräämis- ja kokoamispaikaksi. Toivon pystyväni käsittelemään täällä aiheita laidasta laitaan, ja tarttumaan myös vaikeampiin aiheisiin. Tällä hetkellä pidän anonyymiteettini säilymistä erittäin tärkeänä, kunnioitathan sitä.

Loppuun vielä linkki tuohon Stellan biisiin, josta blogin nimi on saanut syntynsä:

https://www.youtube.com/watch?v=Drb_kRlJe94



Rakkaudella,

Neilikki