Ajat ovat muuttuneet ja sitä myötä myös avioliiton merkitys on muuttunut. Monet parit eivät koskaan mene naimisiin, lapsien syntyminen avopareille on varsin tavallista, tai voipa lapsen saada ja kasvattaa yksinkin. Myös avioeroja tapahtuu vuosittain valtavat määrät. Parisuhteen sijasta sinkkuus voidaan kokea valintana ja vapauden säilyttämisenä. Naimisiin ei ole pakko mennä eikä edes miestä hankkia, jos siltä tuntuu.Pohdinkin, mikä on avioliiton merkitys minulle ja miehelleni. Miksi me menemme naimisiin? Miksi naimisiin meno tuntuu tärkeältä ja tuntuuko edes?
Mieheni on tietyllä tavalla arvoiltaan konservatiivinen ja näkee avioliiton hyvin tärkeänä ja luontevana osana parisuhteen edetessä. Hänelle on myös itsestään selvää, että lasten tulee syntyä avioliittoon, ei avoparille. Tämä mielipide siis koskee vain hänen omaan elämäänsä liittyviä valintoja, ei muiden lisääntymistä ja siihen liittyviä päätöksiä. Myös itse olen jotenkin aina kuvitellut meneväni naimisiin. Kyseessä varmasti on ns. opittu ajatusmalli siitä, että ydinperhe paras perhe. Omat vanhempani ovat naimisissa edelleen (ja varmaan jatkossakin), joten väkisinkin sitä itsekin on oppinut tuon tavan hyväksi tavaksi olla ja elää.
Ennen kaikkea avioliitto kuitenkin itselle merkitsee eräänlaista sinettiä sitoutumiselle. Se on ikäänkuin lupaus siitä, että ollaan yhdessä, tapahtui mitä tapahtui. Suhtaudun avioliittoon vakavasti, ja todella pahoja asioita pitäisi tapahtua, että harkitseisin avioeroa. Koen naimisiinmenon ikäänkuin luonnollisena jatkumona, mutta myös uutena alkuna. Alkuna meidän yhteiselle elämälle perheenä, joka toivottavasti aikanaan kasvaa ja säilyy tasapainoisena ja onnellisena elämän tyrskyistä huolimatta.
Rakkaudella,
Neilikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti piristäisi päivääni kovasti, joten jätähän merkki käynnistäsi :)