keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Mätsi Tinderist?


Meillä juhlitaan tänään vuosipäivää. Siksipä halusin hieman palata ajassa taaksepäin ja kertoa muutaman sanan meidän tapaamisesta. Otsikon Tinderistä ei ole omakohtaista kokemusta, vaikka muutama kaveri sitä kautta onkin seurustelukumppaneita löytänyt. Kolme vuotta sitten Tinder ei ollut aivan vielä lyönyt läpi, ja miestä piti etsiskellä muilla keinoin.

Olin ollut jo pitkään sinkku. Kaipasin kovasti jotakuta, kenen kanssa jakaisin ihan sitä tavallista arkea. Parin ystävän kanssa olimme puolivakavissamme puhuneet deittiprofiilin tekemisestä nettiin. Ei sitä kuitenkaan kukaan vielä siinä vaiheessa ollut tehnyt. Eräänä krapulaisena sunnuntaina sitten selailin suomi24-sivuston ilmoituksia, joita näki ainakin vielä silloin ihan kirjautumatta. Ja siellä hän oli! Jotenkin ilmoituksen nuori mies vaikutti niin tavalliselta. Se kai hänessä viehätti. Hän tuntui jo ilmoituksen tekstin perusteella tutulta, jotenkin niin minulle sopivalta. Siinäpä sitten hätäpäissäni tehtailin profiilin ja lähetin jonkun silmäniskun kyseiselle tyypille. Eipä sitten mennyt aikaakaan kun sieltä päin tuli viestiä, että minäkin vaikutin kiinnostavalta, ja siitä ne keskustelut sitten alkoi. Täysin mutkaton ei sekään matka ollut, mutta siitäpä sitä sitten päädyttiin parin viikon päästä treffeille ja pian jo seurustelimme.

Tämä postauksen sanomana siis on, että kyllä vain, netistä voi löytää seurustelukumppanin. Toki itsellenikin tuli sen pari viikkoa kestäneen nettideittailun aikana muutama mätämuna vastaan. Pienellä ihmistuntemuksella jyvien seulominen akanoista ei kuitenkaan ole kovin vaikeaa.

Täysin vieraan ihmisen tapaaminenkin on toki jännittävä tilanne, jossa moni asia voi mennä pieleen. En edes tässä pysty kuvaan sitä jännityksen määrää, joka vatsassani velloi ennen ensitreffejämme (ja muutamilla seuraavillakin). Minua onnisti siinä mielessä, että jo ensimmäinen nettideittikumppanini oli mätsi! Mutta toisaalta, ei mielestäni siitäkään pidä masentua, jos ensimmäinen deitti osoittautuukin joksikin muuksi kuin unelmien prinssiksi.  Voihan tämän aina ottaa ihan vain elämää rikastuttavana seikkailuna!

Loppuun vielä aivan ihanan nettideittailusarjan Klikkaa mua tunnari :) Oletteko muuten seuranneet Klikkaa mua? Olen aina jotenkin ajatellut, että olisipa minulla tuollainen ystävä kuin tuo Ella :D




Rakkaudella,

Neilikki

2 kommenttia:

  1. Mekin löydettiin toisemme netin treffipalstalta! Yhteistä eloa on nyt takana jo kymmenen vuotta, hankittu koira, kaks lasta ja asunto. :D Kyllä se siis on tosiaan mahdollista, vaikka kaikki sitä epäilee!

    VastaaPoista
  2. Niinpä! Ehkä tänä päivänä kumppanin etsimistä netistä ei enää pidetä niin ihmeellisenä asiana. Vielä kolme vuotta sitten kuitenkin tuntui, että siinä oli jotain pikkuisen noloa, eikä sitä kaikille halunnut kuulutella, että tapailen netistä löydettyä miestä. Varmasti kymmenen vuotta sitten nettideittailu oli vielä "epätavallisempaa"?

    VastaaPoista

Kommentti piristäisi päivääni kovasti, joten jätähän merkki käynnistäsi :)