Syyskiireitä ja -murheita

Syksy on tuonut meikäläisen elämään nyt enemmän kiirettä ja stressiä kuin osasin odottaakkaan. Ensinnäkin opiskelut aiheuttavat nyt jos jonkinlaista pikkupuhdetta. Näihin kuuluu myös tuo pari viikkoa sitten alkanuy opetusharjoittelu. Vaikka aikeissa olisikin valmistua jo reilun vuoden kuluttua, tuntuu että vasta nyt olen kunnolla päässyt näkemään, että millaiseen ammattiin tässä ollaan ryhtymässä.

Kovasti olen kyllä harkassa tykännyt olla. Lasten kanssa olen kyllä muutenkin tottunut olemaan, mikä varmasti helpottaa koululle sopeutumista ja oppilaiden kanssa juttuun tulemista. Suurimpana yllärinä on kuitenkin tullut tämän työn rankkuus ja stressin määrä!  Vaikka oppitunteja päivän mittaan on vain muutamia,  huomaan usein vielä illallakin työstäväni oppimateriaaleja sekä tekeväni tuntisuunnitelmia. Oppituntien pitämiseen kuluva energia on aivan uskomaton! Oppituntien läpiviemisen lisäksi keskitän valtavasti huomiota omaan itseeni sekä oppilaiden keskittymiseen, työskentelyyn sekä vuorovaikutukseen heidän kanssaan.  Lisäksi koen jonkun verran painetta ohjaavan opettajani tarkkojen ja armotyomien silmien alla olemisesta.

Myös muu elämä ei ole sujunut aivan stressittä. Erään minulle erittäin läheisen ihnisen terveydentilassa on ilmennyt ongelmia,  mikä huolestuttaa minua kovasti. Pyörittelen asioita paljon päässäni löytämättä ulospääsyä. Tavallaan on onni, että harjoittelupäivät pitävät minut kiireisenä, eikä aikaa murehtimiselle jää paljoa. Toivon sydämestäni, että asiat ratkeaisivat pian,  ja elämä tuntuisi taas kevyemmältä.

Hyvää pyhäinpäivää teille kaikille! <3

Neilikki